Mulla oli tänään päällä haalarit

Viime aikoina oon pistänyt merkille, että internet on pullollaan suomalaisia pukeutumis- ja muotiblogeja. Vaateblogeissa vantaalaiset lukiolaistytöt muikistelee peilin kautta otetuissa valokuvissa ja kertovat, millaisia vaatteita ovat minäkin viikonpäivänä pitäneet yllään. Niitä luetaan paljon, enkä ymmärrä miksi. Samanaikaisesti olen kuitenkin huomannut, ettei tätä blogia lue kukaan muu kuin minä ja ehkä toisinaan tyttöystäväni. Koska munkin sisällä asuu pieni ja huomionhakuinen opiskelijatyttö pääkaupunkiseudulta, aion nyt kalastella hieman uusia lukijoita selostamalla mun tämänpäiväisiä vaatevalintoja.

Aamulla pukeuduin ekaksi vanhoihin verkkareihin, mustavalkoraidalliseen t-paitaan ja ruudulliseen flanellipaitaan. Nää verkkarit taitaa olla kymmenkunta vuotta vanhat, ja tän t-paidan oon ostanut joskus tuhat kuunkiertoa sitten henkkamaukasta. Flanellipaita sen sijaan on melko uusi, alle vuoden vanha. Tää on Savonlinnan Citymarketista ja yksi mun suosikeista. Näitä tais saada kolme kympillä. Pukeutumisen jälkeen vedin äkkiä aamupalan naamariin, hain radiopuhelimen kahvihuoneesta ja menin seuraavalle vaatekaapille.

Hetkellisen pohdinnan jälkeen mä päätin vetää edellämainittujen vaatteiden päälle vielä oranssit työhaalarit. Ne on palosuojatut ja niissä on paljon heijastimia, et ne on käytännöllisyyden lisäks myös turvalliset ja oikeestaan ihan kivan näkösetkin. En nyt millään saa päähän niitten merkkiä, mut selässä on kuitenkin isolla meidän firman logo. Sit jalkaan laitoin lyhytvartiset Sievin turvakengät, mitkä on veden-, öljyn- ja meteorikuuronpitävät. Ne on kanssa aika nätit, ja voisin melkein kuvitella pitäväni niitä ihan niin ku arkenakin, siis töitten ulkopuolella. Sit päähän laitoin vielä ruotsalaisvalmisteisen Protector-merkkisen suojakypärän. Skandinaavinen vaatesuunnittelu on ihan parasta, ja toi on täynnä just kivoja selkeitä ja kaarevia muotoja. Ihan täydellinen suojakypärä, jos multa kysytään! Vähän myöhemmin alkoi ukostamaan ja tuli melko hiostava ilma, joten kävin vielä sisällä riisumassa verkkarit haalarin alta ja vedin sadetakin niskaan. Se on semmonen ihan peruskiva hupullinen malli, oranssi sekin. Hienompiakin on kyllä olemassa, mut kyllä ton kanssa kehtaa tuolla laivan kannella heilua. Himaan en ehkä kuiteskaan veis sitä.

Sit kun eka työvuoro loppu tossa aamukasin aikaan, niin riisuin ton ylimmän vaatekerroksen ja vedin verskat takas jalkaan. Lisäks otin Sievit pois ja korvasin ne kans tommosilla pohjoismaisilla tosi makeilla sisäkengillä. Nää on tämmöstä sandaalimallia, ja ostin nää viime kesänä Tanskasta. Ei maksaneet muistaakseni kuin pari euroa. Nää on mustavalkoset ja näissä lukee Sport. Kohta meen vielä vähän urheilemaan, ja laitan päälle varmaan vihreen Haglöfsin treenipaidan, mustat shortsit ja siniset Asics-lenkkarit. Ne on mun suosikit!

Semmost tänään, saa nähä mitä laitan huomenna päälle. Raportoin niin pian ku mahollista!

T: Aleksi

PS: Melkein unohtu ihan mainita, että kaikkien noiden lisäksi mulla on tänään ollut päällä kolme päivää sitten pesty tukka, neljän päivän parransänki ja Ray-Ban -silmälasit<3

Nyt on kuuma ja leuka vuotaa verta

Ulkona paistaa aurinko ihan täysillä. Menen kohta nauttimaan siitä. Kiidän tuhatta ja sataa mäkiä alas ja olen näiden kulmien kuningas samalla kun linnut laulaa puissa ja rusketun ja tukkani muuttuu punaiseksi niin kuin se kesällä usein tekee.

Kuuntelen radiota. Siellä keskustellaan mopoista ja niillä hurjastelevista nuorista. Äsköinen soittaja kertoi, että mopoilla pitäisi päästä ainakin satasta ja että vene- ja mellakkapoliisit on kaikki nuijia. En muista koskaan mopoillessa törmänneeni venepoliisin, mutta ehkä kurvailin vain väärillä kulmilla. Tänhetkin soittaja tahtoisi kieltää mopedit ja vaihtaa ne polkupyöriin. Aika dorka, mopoja siistimpää ei olekaan. Mopoilla on siisti ajaa kovaa ja kolaroida. Harmittaa kun en koskaan oppinut keulimaan. Siitä ois tytöt tykänneet ja juosseet perään ja lähettäneet lentosuukkoja ja ehkä myös pyytäneet jätksille mäkkäriin tai nuokulle diskoon.

Ajoin äskön parran. Leikkasin leukaan ja nyt siinä on ammottava haava josta vuotaa niin paljon verta etten tiedä selviänkö tästä hengissä vai menehdynkö ehkä verenhukkaan. Toivottavasti en, siinä varmaan kestää tosi kauan eikä se ole kovin siistiäkään. Äiti joutuisi siivoamaan kaikki paikat ja pyykkäämään nämä vaatteetkin moneen kertaan. Jos joskus kuolen verenhukkaan tai räjähtämällä tai muuten vaan sotkuisesti, tahdon tehdä sen omassa kodissani tai jossain jo valmiiksi tosi likaisessa paikassa. Niin siitä ei koidu turhaa päänvaivaa ja puhdistamista muille.

Nyt radiossa soi Muska, joka laulaa jotain ihan kamalaa kappaletta. Annica-serkullani oli ennen koira jonka nimi oli Muska. Se ei osannut laulaa, mutta oli melko lihava ja muutenkin tosi erikoisen näköinen. Sillä oli verestävät silmät ja muutenkin melko krapulainen habitus. Se oli koirista paras.