Tahdon kiivetä korkealle

Tajusin juuri, etten ole koskaan kiivennyt kovinkaan korkealle.

Asiaan on tultava muutos. Ensi kesänä ajan Lappiin ja kiipeän Halti-tunturin huipulle enkä aja partaa viikkoon ja kalastan ruokani haulikolla tai paljain käsin ja ehkä tapan karhun tai kaksi pelkkä kirves aseenani ja syön niin perkeleesti marjoja ettei nälkä yllätä. En käy kertaakaan suihkussa enkä vaihda vaatteita ja käytän flanellipaitaa ja farkkuja ja näytän vähän samalta kuin MacGyver-ohjelman pahikset. Näen paljon eläimiä ja otan niistä kuvia vaikken tunnistakaan niitä ja ihmettelen miten näin pohjoisessa voi kasvaa kukkia enkä tunnista niitäkään. Tunnistan vain tulppaanin ja senkin siksi että ostin niitä kimpun viikonloppuna. En itselleni.

Saan rakkoja ja puhkaisen ne ja jatkan matkaa ja pyydän ehkä jotain kaveriani mukaan. Koko reissun ajan kutsumme toisiamme pelkästään sukunimillä emmekä käytä etunimiä ollenkaan. Se nostaa toverihenkeä ja syventää ystävyyttämme. Poltamme ehkä vähän tupakkaa ja keräämme kaikki roskat mukaamme emmekä käytä vessapaperia vaan vettä tunturipuroista. Emme puhu moneen päivään, murahtelemme pelkästään. Yksi murahdus riittää kattamaan kaikki tunteet.

Olen varma että tästä vaelluksesta tulee menestys. En unohda sitä koskaan ja kerron siitä paljon tarinoita lapsenlapsilleni joskus tulevaisuudessa.

PS: Iron Maiden fucking rules.