Skateboard! Punk rock! Snowplough! Chainsaw! Turbo cool!

Kun tulin koulusta kotiin, löysin postilaatikosta pitkästä aikaa kirjeen. Mukava yllätys. Kirje oli osoitettu Jani Miikkulaiselle, joka minä en ole. Oli joka tapauksessa tosi kiva saada vaihteeksi muutakin kuin mainoksia ja laskuja ja paikallislehti Ankkuri, joka on muuten ihan ässä. En koskaan lue sitä.

Olisi varmaan tosi upeaa olla paikallislehdessä duunissa. Päivät haastattelisin kaupungin pienyrittäjiä ja tekisin kaduilla kovia gallupeja ja kiertelisin ja raportoisin värikkäistä tapahtumista, kuten esimerkiksi parturi-kampaamojen tai puhelinsanitoijaliikkeiden avajaisista. Joulun alla järjestäisin näyteikkunakilpailuita ja kahvipakettiarvontoja, joissa eläkeläiset olisivat suvereeneja. Voittaisivat kaikki nuoremmat ja vetäisivät kahvia tassilta niin että hampaat heiluu. On muuten ihan käsittämätöntä, miten kukaan voi juoda kahvia lautaselta. Tai edes kahvia. Kahvi maistuu pahalta eikä näytä hyvältä ja haisee hirveältä. Siitä saa ruskeat hampaat ja yöunet menee ja tulee vatsanpuruja ja alkaa harmittaa. Kommareiden juoni.

Äskön kävin pihalla lapiomassa isoja lumikinoksia pienemmiksi. Sillä tapaa lumi sulaa nopeammin ja kesä on aiemmin täällä. Pian olen lapioinut ja sulattanut lähes kaiken lumen ja vedän bermudashortsit jalkaan ja lähden pihalle pötköttämään. Juon Pina Coladaa visakoivun alla ja luen kirjoja ja sarjakuvia ja kuuntelen mankkaa ja muutun vaaleanpunaiseksi. Kovikset ei rusketu, ja mä oon kovis. Osaan sylkäistä melko pitkälle ja oon ajanut mopolla ilman käsiä seisaaltani. Siihen ei mammarit pysty. Ruskettuvat ihmiset ovat aina olleet mielestäni melko epäilyttäviä ja pahansuopia, ja siksi pelkäänkin niitä vähän. Ne ehkä sylkevät päin tai ovat Ruotsista.

Kävin muuten viime kesänä Ruotsissa, ja menen ehkä tänäkin vuonna. Siellä oli kivaa ja elämä hymyili, vaikka ihmiset olivatkin vähän liian ruskeita ja vaaleatukkaisia mun makuun. Muistan kun joskus pikkupoikana ajeltiin faijan kanssa autolla Ruotsissa ja nähtiin hirvi. Sen jälkeen mentiin syömään ravintolaan, jossa sain tarjoilijalta tikkarin. Siitä lähtien Ruotsi on ollut yksi suosikkimaistani, paitsi jääkiekossa. Jääkiekossa Ruotsi on pahempi kuin numerot matematiikassa. Vihaan niitä.