Olisinpa eläkkeellä

Hetkittäin tuntuu siltä, että musta tulisi aika hyvä eläkeläinen.

Heräisin aikaisin aamulla ja kuuntelisin radiosta keskusteluohjelmia ja ratkoisin kryptoja. Toisinaan rakentelisin ja nikkaroisin kaikkea pientä ja opettelisin ehkä viimein sorvaamaan. Lukisin Päätaloa ja oppisin tuntemaan kaikki linnut, kukat ja puulajit. Lopettaisin Coca-Colan juomisen ja siirtyisin kokonaan teehen ja piimään, mutta karkista tykkäisin silti. En kuitenkaan mässyttelisi ihan liiaksi asti, sillä lääkäri on niin määrännyt.

Käyttäisin erikoisia tohveleita ja kantaisin mukanani aina tiheäpiikkistä muovikampaa. Sellaista, joka mahtuu näppärästi takataskuun. Möykkäisin naapurin pikkulapset pois pihalta tärvelemästä vaimoni ruusuja ja menisin sen jälkeen ajamaan nurmikon. Kesät viettäisin mökillä, jossa heräisin aikaisin aamulla, kuuntelisin keskustelohjelmia ja ratkoisin kryptoja. Kaikki olisi siis samoin kuin kaupungissa, paitsi että vesi pitäisi hakea kaivosta ja heittelisin päivisin tikkaa. Lastenlasten kanssa pelaisin mölkkyä ja Skip-boa vai mikä ihme sen korttipelin nimi nyt olikaan enkä häviäisi koskaan.

Söisin päivittäin ihan helvetisti keitettyjä perunoita ja aamuin illoin lautasellisen puuroa. Se pitää miehen tiellä, sanoisin, ja pakottaisin mölkyssä hävinneet lapsenlapsetkin maistamaan. Eivät ne tietenkään siitä tykkäisi, mutta isompana kiittäisivät että pappa se vaan oli kova jätkä kun opetti meidät syömään kaurapuuroa, sen takia ollaankin varmaan näin komeita ja lihaksikkaita nykyään, paitsi tytöt, niistä tulee kauniita ja sorjia.

Jos kaikki menee putkeen, onnellisemmat ajat alkavat jo 43:n vuoden päästä. Sitten saan olla kyyninen vanha pieru ihan luvan kanssa. Asiaa!